Mitoitus ei ala valaisinmäärästä vaan kolmesta erillisestä lähtötiedosta: mitä lainsäädäntö velvoittaa, mihin valaistusvoimakkuuteen kukin alue suunnitellaan, ja paljonko tuloksena syntyvä valaistus kuormittaa työmaan sähkönjakelua. Laki asettaa laadullisen vaatimuksen, ohjearvot tulevat valaistusstandardeista ja työsuojeluhallinnon suosituksista, ja lopputulos on lukumäärä, jonka on mahduttava keskuksen syöttöön. Yleisin virhe on suunnitella koko työmaa yhdellä luvulla.
STAT
Työsuojeluhallinnon mukaan työtilassa on oltava riittävä yleisvalaistus, jonka voimakkuus on vähintään 200 luksia, jos siellä työskennellään jatkuvasti. Ulkotyöalueiden yleisvalaistuksen suositus on 20-50 luksia. Ero on kertaluokka, ja se on syy siihen, miksi yhtä lukua ei voi käyttää koko työmaalle. Lähde: Työsuojeluhallinto, Valaistus
Ydinkohdat
| Asia | Lyhyesti |
|---|---|
| Velvoite | Riittävä ja sopiva yleis- ja paikallisvalaistus, erityisesti kulkuteillä. Asetus 205/2009, 26 §. |
| Ohjearvot | 200 lx jatkuvassa sisätyössä, 20-50 lx ulkotyöalueen yleisvalaistuksessa. |
| Vyöhykkeet | Mitoita alue kerrallaan. Kulkutie, yleisalue ja tarkka työ ovat eri lukuja. |
| Seuranta | Valaistus kuuluu viikoittaiseen kunnossapitotarkastukseen. Asetus 205/2009, 16 §. |
Mitä laki vaatii työmaavalaistukselta?
Lähtökohta ei ole luksiluku vaan velvoite, ja velvoite on kirjoitettu laadullisena.
Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta toteaa 26 pykälässään, että rakennustyömaalla sekä erityisesti kulkuteillä on oltava riittävä ja sopiva yleis- ja paikallisvalaistus, että suuria ja äkillisiä valaistuseroja sekä häikäisyä on vältettävä, ja että valaisimet tulee asentaa siten, että ne eivät aiheuta vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle.
Samassa pykälässä on kaksi tarkennusta, jotka jäävät usein huomaamatta. Kohteissa, joissa työntekijät ovat yleisvalaistuksen joutuessa epäkuntoon erityisen alttiina vaaralle, on huolehdittava riittävästä varavalaistuksesta. Ja maa- ja vesirakennustöissä, kuten tunnelin louhinnassa, joissa muuta valaistusta ei voida kohtuudella vaatia, saa käyttää työkoneen omaa tai työntekijän mukanaan kuljettamaa valaistusvälinettä.
Asetus kytkee valaistuksen myös suunnitteluun ja seurantaan. Rakennustöiden turvallisuussuunnittelussa käsiteltäviin asioihin kuuluu rakennustyön aikainen sähköistys ja valaistus, ja viikoittaisissa kunnossapitotarkastuksissa on tarkastettava muun muassa valaistus ja rakennustyön aikainen sähköistys.
Käytännön seuraus on selvä: valaistus ei ole kertaluontoinen hankinta vaan suunniteltava ja viikoittain tarkastettava järjestelmä.
Mihin valaistusvoimakkuuteen mitoitetaan?
Asetus ei anna lukuja. Luvut tulevat muualta, ja kaksi lähdettä riittää lähtökohdaksi.
Työsuojeluhallinto toteaa, että työtilassa on riittävä yleisvalaistus, jonka voimakkuus on vähintään 200 luksia, jos siellä työskennellään jatkuvasti. Ulkotyöalueiden yleisvalaistuksen suositus on 20-50 luksia. Työnantajan on huolehdittava, että työpaikan valaistus sopii työn ja työntekijän edellytyksiin ja on riittävän tehokas.
Tarkemmat, työtehtäväkohtaiset ohjearvot löytyvät valaistusstandardeista. Työsuojeluhallinto ohjaa käyttämään sisätilojen arvioinnissa standardia SFS-EN 12464-1 ja ulkotyöpaikkojen osalta standardia SFS-EN 12464-2. Kummankin taulukot on tarkoitettu juuri tähän: ne antavat tehtäväkohtaisen valaistusvoimakkuuden sen sijaan, että koko alueelle asetettaisiin yksi luku.
Huomaa suuruusluokkaero. Jatkuvan sisätyön 200 luksia ja ulkotyöalueen 20-50 luksia eroavat toisistaan kertaluokalla. Työmaa sisältää molempia yhtä aikaa, usein saman katon alla, ja siksi yksi mitoitusluku ei voi olla oikea.
Miksi yksi luku koko työmaalle ei toimi?
Mitoitus tehdään vyöhykkeittäin. Käytännössä vyöhykkeitä on neljä, ja niillä on eri vaatimus.
Kulkutiet. Asetus mainitsee kulkutiet erikseen, koska siellä tapahtuu liikkuminen pimeässä ja epätasaisessa maastossa. Kulkutie tarvitsee tasaisen, jatkuvan valon, ei kirkkaimman.
Yleisalue. Työmaan yleisvalaistus, joka mahdollistaa hahmottamisen ja liikkumisen. Tähän ulkotyöalueen 20-50 luksin suositus soveltuu lähtökohtana.
Tarkka työpiste. Asennus, mittaus, hitsaus, sähkötyö. Tässä yleisvalaistus ei riitä, ja tarvitaan paikallisvalaistusta, jonka asetus mainitsee nimenomaisesti yleisvalaistuksen rinnalla.
Sisätilat runkovaiheen jälkeen. Kun vaippa sulkeutuu, luonnonvalo poistuu ja alue muuttuu käytännössä sisätyötilaksi. Jos siellä työskennellään jatkuvasti, ollaan 200 luksin puolella.
Vyöhykejako on myös tehobudjetin jako. Kun tiedät kuinka monta neliötä kuuluu mihinkin vyöhykkeeseen, tiedät myös missä valaisintiheys nousee ja missä se pysyy matalana.
Miten häikäisy ja valaistuserot otetaan huomioon?
Asetuksen kielto suurista ja äkillisistä valaistuseroista sekä häikäisystä on mitoituksen kannalta yhtä sitova kuin itse valaistusvoimakkuus, mutta sitä ei ratkaista lisäämällä valoa.
Kolme asiaa ratkaisee sen käytännössä.
Siirtymät. Kirkkaasti valaistulta alueelta pimeään siirtyminen tuottaa hetkellisen sokeutumisen. Silmän sopeutuminen kestää, ja juuri se hetki on kulkutiellä vaarallinen. Siirtymä porrastetaan valaistustasoissa, ei jyrkkänä rajana.
Asennuskorkeus ja suuntaus. Matalalle asennettu tehokas valaisin häikäisee suoraan katselusuuntaan. Sama valaisin ylempänä ja alaspäin suunnattuna tuottaa saman valaistusvoimakkuuden ilman häikäisyä.
Valaisimen sijoitus suhteessa työhön. Asetus vaatii, että valaisimet asennetaan siten, etteivät ne aiheuta vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle. Se koskee sekä häikäisyä että fyysistä sijoitusta: valaisin ei saa olla siellä mistä sen päälle ajetaan tai mihin siitä kompastutaan.
Valaistus, joka täyttää luksivaatimuksen mutta häikäisee kulkutiellä, ei ole mitoitettu. Se on vain kirkas.TSR-Elsite
Miten valaistustarve muuttuu hankkeen edetessä?
Mitoitus tehdään vaiheittain, koska työmaa on eri paikka kolmessa eri vaiheessa.
Maanrakennus- ja perustusvaiheessa alue on avoin ja suuri, valaistustarve on ulkotyöalueen luokkaa ja valaisimia tarvitaan harvassa mutta korkealla. Runkovaiheessa alue jakautuu kerroksiin, kulkuteitä syntyy lisää ja valaisinmäärä nousee nopeasti. Sisävalmistusvaiheessa vaippa on kiinni, luonnonvalo on poissa ja tarkkaa työtä tehdään kaikkialla samanaikaisesti.
Valaisinmäärän huippu ei siis osu hankkeen alkuun eikä loppuun vaan siihen vaiheeseen, jossa suljettua tilaa on paljon ja työ on tarkkaa. Se on myös hetki, jolloin valaistuksen sähkökuorma on suurimmillaan.
Käytännön johtopäätös on sama kuin sähkönjakelun mitoituksessa: mitoita sen vaiheen mukaan, jossa huippu on suurin, älä hankkeen alkutilanteen mukaan. Sama logiikka pätee työmaakeskuksen valintaan, johon valaistuskuorma päätyy.
Mitä valaistus maksaa sähkönä?
Energiankulutus on kahden luvun tulo: valaisimen ottama teho ja käyttötunnit. Mitoitus vaikuttaa molempiin, mutta eri tavalla.
Valaisinvalinta ratkaisee tehon. Vyöhykejako ratkaisee, montako valaisinta tarvitaan. Ohjaustapa ratkaisee käyttötunnit, ja se on ainoa näistä kolmesta, joka voidaan muuttaa vielä hankkeen aikana.
Käyttötuntien merkitys on helppo aliarvioida. Työmaavalaistus, joka palaa ympäri vuorokauden, kuluttaa moninkertaisesti sen, mikä palaa vain työaikana ja vain siellä missä työskennellään. TYKS Majakkasairaalan työmaalla juuri tämä ero, valaisimen teho ja sensoriohjattu käyttöaika yhdessä, tuotti Hartelan rakennuspäällikön mukaan yli 60 000 euron eron pelkissä energiakuluissa kolmen vuoden aikana suhteessa muihin tarjottuihin led-ratkaisuihin. Tapaus on käyty läpi erikseen artikkelissa TYKS Majakkasairaalan valaistussäästö.
Jos valaistuskuorman osuus koko työmaan kulutuksesta pitää tietää tarkasti, se mitataan. Etävalvonta näyttää kuorman ja vaiheiden tasapainon jatkuvasti, jolloin arvion tilalle tulee luku.
Mitä kunnossapito vaatii?
Mitoitus rapautuu käytössä, ja asetus ottaa tähän kantaa.
Rakennustyömaalla on työn aikana ainakin kerran viikossa suoritettavissa kunnossapitotarkastuksissa tarkastettava muun muassa valaistus ja rakennustyön aikainen sähköistys. Tarkastus on siis säädetty, ei vapaaehtoinen.
Kolme asiaa vie mitoituksen pois kohdilleen viikkojen mittaan: rikkoutuneet valaisimet, joita ei vaihdeta, likaantuneet linssit ja kupu, jotka laskevat valaistusvoimakkuutta huomaamatta, ja siirretyt valaisimet, jotka jäivät väärään paikkaan työvaiheen mentyä eteenpäin.
Näistä kolmas on yleisin ja kallein. Se ei näy vikana vaan hitaana ajautumisena: valoa palaa siellä missä ei enää työskennellä, ja puuttuu sieltä missä työskennellään.
Yhteenveto
Työmaavalaistus mitoitetaan vyöhykkeittäin, ei yhdellä luvulla. Asetus 205/2009 asettaa laadullisen velvoitteen riittävästä ja sopivasta yleis- ja paikallisvalaistuksesta sekä kieltää suuret valaistuserot ja häikäisyn, ohjearvot tulevat työsuojeluhallinnolta ja standardeista SFS-EN 12464-1 ja SFS-EN 12464-2, ja mitoittava vaihe on se, jossa suljettua tilaa ja tarkkaa työtä on eniten. Energiankulutus ratkeaa valaisimen tehon ja käyttötuntien tulona, ja käyttötunteihin voi vaikuttaa ohjauksella vielä hankkeen aikana. Jos haluat käydä läpi oman kohteesi valaistusmitoituksen, katso työmaavalaistuksen tuotteet tai ota yhteyttä: myynti@tsr-elsite.fi tai +358 9 4555 588.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on työmaan valaistuksen vähimmäisvaatimus?
Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta edellyttää riittävää ja sopivaa yleis- ja paikallisvalaistusta rakennustyömaalla ja erityisesti kulkuteillä. Asetus ei anna luksilukuja. Työsuojeluhallinnon mukaan jatkuvassa sisätyössä yleisvalaistuksen on oltava vähintään 200 luksia ja ulkotyöalueiden suositus on 20-50 luksia.
Mistä työmaan luksiarvot katsotaan?
Työsuojeluhallinto ohjaa käyttämään sisätilojen arvioinnissa standardia SFS-EN 12464-1 ja ulkotyöpaikkojen osalta standardia SFS-EN 12464-2. Ne antavat tehtäväkohtaiset ohjearvot, jolloin koko alueelle ei tarvitse asettaa yhtä lukua.
Tarvitaanko työmaalle varavalaistus?
Asetuksen mukaan kohteissa, joissa työntekijät ovat yleisvalaistuksen joutuessa epäkuntoon erityisen alttiina vaaralle, on huolehdittava riittävästä varavalaistuksesta. Tarve ratkeaa siis riskiarvion perusteella, ei kohteen koon perusteella.
Miten häikäisyvaatimus otetaan huomioon mitoituksessa?
Asetus kieltää suuret ja äkilliset valaistuserot sekä häikäisyn. Käytännössä ratkaisu ei ole lisätä valoa vaan porrastaa siirtymät valaistustasoissa, nostaa asennuskorkeutta ja suunnata valaisimet pois katselusuunnasta.
Missä hankkeen vaiheessa valaistuksen sähkökuorma on suurimmillaan?
Tyypillisesti sisävalmistusvaiheessa, jolloin vaippa on kiinni, luonnonvalo puuttuu ja tarkkaa työtä tehdään laajalla alueella samanaikaisesti. Mitoita sen vaiheen mukaan, älä hankkeen alkutilanteen mukaan.
Kuinka usein työmaan valaistus on tarkastettava?
Asetuksen mukaan rakennustyömaalla on työn aikana ainakin kerran viikossa suoritettavissa kunnossapitotarkastuksissa tarkastettava muun muassa valaistus ja rakennustyön aikainen sähköistys.